Kristiina Jaakola 

Synnyin 45 vuotta sitten Helsingissä, kätilöopistolla. Lokakuun 5.  vuonna 1979. Kruununhaka, kotini keskellä kauneinta arkkitehtuuria.  Olen  kasvanut suurimman osan  lapsuuttani  ja nuoruuden kipuilut Pohjois-Pohjanmaalla Raahessa.  

Olin miettinyt monesti elämän matkani varrella,  että mistähän ihmeestä ammennan kaiken tämän luovuuden ja herkkyyden henkimaailmoihin. Käsillä tekemisen taidon. Kunnes tutkin sukuani. Suvun perintönä sain jotain sellaista minkä löysin itsestäni astuessani uudelle polulle täyttäessäni 40 vuotta. 

Suvussani on  henkisyyttä, näkijöitä ja ns. vihreitä noitia, käsityöläisyyttä, vahvaa luovuutta kuvataiteessa ja runoudessa. 

Kaukaiset sukujuuret tulevat  äitini puolelta pohjoisesta, jostain Lapin porteilta ja isäni puolelta Pietarista aina Savon sydämeen asettuen. Isänisä ( s.1908) oli taiteellinen ja luova. Oppi tekemään kenkiä Pietarissa sijaitsevassa kenkäpajoissa, jotka omisti isoisoisäni.  Ukkini puhui sujuvaa Venäjää.  Hän kirjoitti runoiksi kokemukset sodista ja poteroista olemisesta. Runoja löytyy multa sekä isältäni sekä Suomen Kansallisarkistosta. Ukki keräili yrttejä ja kasvatti omenapuita sekä teki kasveista rohtoja. Isäni ( s.1951) on loistava piirtäjä ja maalaaja sekä kirjoittaja. Tarinan kertoja varsinkin Savolaisella murteella kerrottuna. 

 Äidin suvun juuret tulevat Kuusamon  ja Lapin rajoilta. Nämä juuret ovat vielä mysteerit mutta luulen, että jokin yhteys Lappilaisuuteen on ja niistä otan vielä joskus selvää. Äidin isä  ja hänen isänsä käytti varpuja tutkiessa vesisuonia.  Näkijöitä on myös äidin suvussa ollut. 

Olen saanut suvussa kulkeneen luovuuden, henkisyyden, näkijän lahjan, herkkyyden aistia ja tuntea asioita. Käsillä tekemisen taidon. 

Matkalla minuksi joka olen

Tunteiden ja elämän sanoittaminen alkoi lapsena. Koin maailman eri tavalla. Kirjoitin tunteet paperinpalasille runoiksi. Jäsentelin elämääni päiväkirjoihin harakanvarpain ja kirjoitusvirhein. Filmikameralla kuvasin luonnon kiertokulkua ja ihmeellisyyttä. 

Sitten se kaikki unohtui.

Opiskelin nuorena hoitoalalle,  Uraa tein tukka putkella ruuhkavuosien siivittämänä 23 vuotta erilaisissa  hoitotyön tehtävissä. Lähihoitajasta kätilöön.  Parhaimmat hetket kohtasin hoitajaurallani kätilönä Oulaskankaan sairaalan synnytyssaleissa.

 Elämän ihme. Miten niin pienestä solusta kasvaa jotain niin suurta! Samalla kokea suurta surua miten lyhyt elämänlanka voikaan olla. 

Kokemukset hoitajana ovat antaneet ymmärrystä ihmisyydestä, läsnäolosta, hetkessä elämisestä, kohtaamisissa sekä ihmisyydestä. Elämän raadollisuus ja raakuus. Elämä ja kuolema. Siihen väliin mahtuu ihmisen elämän mittainen matka. Sen kävin oppimassa hoitajana.

Vuonna 2018 alkoi prosessi josta aloin muodostamaan itesäni uudelleen,  sen joka tänään olen. Luovuin kätilö urastani, maalasin surua tauluiksi, joista koostui ensimmäinen näyttelyni Kuiskauksia 2019. Se kertoo kuiskauksia hengiltä, kuiskauksia itseltäni, kuiskauksia sukujuuristani. . 

Media-alan ja kuvallisen ilmaisun opiskelija 2022- Jedu Ylivieska

Kulttuurin Elämysoppaat valmennus 2022-2023  Oulun kaupunki, Vipuvoimaa Eu:lta

Kuvataiteen perusteita 2022- Jokihelmiopisto Oulainen

Embodiement Joogaopettaja ( RYT 500), 2020-2022, Yoga Source Helsinki

Kätilö-sairaanhoitaja 2009-2014 Oamk, Oulu

Seksuaaliohjaaja, 2009

Suomen Taiteilijat ry jäsen 2023

NÄYTTELYT

Kuiskauksia 2019 Taidetalo Väinölä, Oulainen Mielenvoima 2020 Raahen kirjasto

Mielenvoima 2020 Lumijoen kirjasto

Vasta Kohtia, yhteisnäyttely Juha Jaakkosen kanssa Alavieskan kirjasto  2023/7 

Sielun musta yö, Yhteisnäyttely, La Fiaba, Jyväskylä 5.8.-1.9.2023

Raudaskylän opisto 9/2023

Yhdessä Pauli Mäntykangas, Korona Galleria Oulainen 2024/7

Pimeää  Valoa, Kulttuurikeskus Akustiikka, Ylivieska 2024/110