"Vasta Kohtia" Näyttelyn avajaiset

Avajaiset. Hiukan jännitti. Sinä päivänä en syönyt. Väsytti ihan rutosti. Pienessä jännityksessä siivosin työhuoneeni. Huone, joka on kotona. Tyttären vanha huone. Siitä on tullut nyt mun oma huone, jota olen kiepästi kaivannu monta vuotta. Omia juttuja, taidetta ja sitä sun tätä, olen teheny ennen tätä huonetta pitkin taloa. Perhe on sanonut, että kaikilla muilla on omat huoneet mutta äiskällä on koko talo omaa huonetta. No helevetti, ku ei ole omaa huonetta tai galleriaa jossa tekis omia juttua. Nyt on. Mun oma pieni työhuone! Joka oikeastaan on aika ahdas, kun alan levittelemään maalauskamat ympäriinsä. 

Avajaispäivänä siivosin tämän pikkuhuoneeni. Viskelin kaikki pihalle. Luutusin ja imuroin. Hinkkasin mustetahrat lattiasta ja valkoisen lipasto koki kirkastumisen, kun senkin jynssäsin taikasienellä.  Se on siivous sieni. Ei mikään bilesieni, josta tullaan söpösti sekaisin. 

Väsytti, mutta oli pakko hakea koulusta 30km päästä kamera lainaan lauantaita varten, 3.6 kun olin buukannu itelleni ylioppilaskuvaus keikan. Olin varma, että saan uuden kamerani Oulusta ennen sitä. No sain, mutten kotiin. Haen sen tällä viikolla.  

Pikainen pyörähdys Ylivieskassa koululla ja samantien kotiin. Onneksi olin katsonu vaatteet jo valmiiksi ed. päivänä. Mikä on epänormaalia mulle. Yleensä teen kaiken viimetingassa. Kerrankin olin jotain tehnyt todella ajoissa. Ei saakeli.. olen toki ollut ajoissa monessa paikassa. Jopa päivän ajoissa. Esimerkiksi menin kerran kuvaamaan tässä talvella 1 vuotiskuvia. Ihimettelin, että no on se kumma ku eivät avaa ovea.  Voi helevetti sitä häpeän määrää, ku lapsen äiti ilmoitti viestissä, että oikea on osoite, mutta päivä on väärä, kun seisot oven takana!  Voi helevetinperse... Ei auttanu muu kuin nauraa itelle taas kerran ja lähteä kotiin. 

No mutta.  Avajaispäivän tyllihame päällä hippasin menemään tytön rallipösöllä gallerialle. Juhan kanssa mietittiin, että hyvä jos tulee 5 ihmistä niin ollaan tyytyväisiä.  Voi herranen aika sitä ihmispaljoutta, joka lappas ovesta klo 18 aikaan.  Herranen aika, että mahtava fiilis.  Avajaispuheet alkoivat klo 18. Vieraat sai nauttia tahtonsa mukaan punkku, vinkkua, jallua tai pillimehua tai alkoholitonta kuoharia. Olin taiteillut sellaset perus valkoiset kertismotit uniikeiksi moteiksi. 

Meidän avajaiset oli jokseenkin erikoisen omituisen hilpeät. Saatiin vieraaksi taiteilija Jere Da Viiksi Rovaniemeltä. Jerellä on oma näyttely samaan aikaan Merijärvellä. 

Näyttelyssä on mun kolme tekemääni rumpua joita voi myös vieraat soittaa.  Rummuttelin yhdessä ystävieni kans muita vieraita tainnoiksiin.  Yksi vieraista rojahti gallerian matolle vastaanottamaan kolmen rummun hoitoa.  Punkkupänikkä alkoi tyhjentymään ja jallupullosta väheni pari motillista.  

Vieraat lähtivät iloisin mielin jatkamaan iltaansa.  Me saatiin Juhan kanssa mahtava näyttelyavajais kokemus.  Mekin jatkettiin punkun juomista meillä. 

Lösähdin sänkyyn puolilta öin.  Hymyssä suin. Mahtavan avajaisten vuoksi. Ihan todella iso kiitos kaikille jotka olitte 31.5. avajaisissamme! 

Heräsin torstaihin, kesäkuun ensimäiseen päivään hymyssä suin ja lentelin koko päivän! Suunnattiin illaksi kohti Jere Da Viiksen näyttelyn avajaisia.